Odotus ajan tuntemuksista vauva ja taapero arkeen. Kurkistus siihen kun uhma nostattaa päätään. Ihan tavallisen perheen tavallista elämää.
keskiviikko 3. helmikuuta 2010
Tänään;
Eilen oli mukava päivä; Jussi piti vapaapäivän ja oltiin "käymässä" (koko päivän) Johannan ja Jannen luona. Mikko oli kasvanu taas jo hurjasti, niin ne vauvat vain kasvaa (: Meillä oli tytöt mukana, tosi hienosti tytöt leikki Miian kanssa ja Miiakaan ei sitten onneksi enää pelännyt tyttöjä (: Meidän likat kyllä niin tykkää muutenkin pienistä lapsista.
Tänään aamulla oli tuskaa nousta 7 ylös, ei olis millää huvittanu, mutta pakko, että sain auton itelleni ;D Vein Jussin Kauhajoelle, ne lähti Helsinkiin viimeiselle reissulle tuolta firmasta. Onneksi. Tulevat ilmeisesti perjantaina kotiin. Lauantaina mennäänkin sitten hoitamaan poikia,Jussilla työhaastattelu Atrialle ja sitte käydään poikien kanssa Nikon synttäreillä. ;]
Odotan jo niin kovasti,että saadaan muuttaa uuteen asuntoon ja saa maalata Kuplan seinät ja muutenkin tehdä Kuplan huoneen ja laittaa muutenki uutta kotia. ;D
Tämä on erittäin rasittavaa; nyt on ihan parin päivän sisällä tämä kylkiluihin sattuminen on vain lisääntymään päin . Ennemminki jo toki ollu, mutta vain öisin kun asentoa vaihtoi, mutta esimerkikse eilen ja tänään; jatkuu edelleen. Todella raastavaa. Sanoinkin aamulla Jussille, että helpottaa vähä, kun tietää, että tämä ´kipu ei ole lopullista, sitä kestää enään vaib 20 viikkoa ;D <3 Pientä toki siihen verrattanu että saa kantaa omaa pienokaistaan oman sydämensä alla<3
Ollaan mietitty Jussin kanssa, että ketä me pyydetään sylikummeiksi ja nimiä yms. (: Aikalailla meidän ajatus maailma kohtaaa 8,)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Älä pelkää epäonnistumista niin paljoa,
että se estää sinua kokeilemasta uusia asioita.
Pelokkaasti eläen lopussa ajattelemme:
olisi pitänyt, olisin voinut ja olisin osannut. "