Oho: taas vierähtänyt tovi edellisestä kirjoituksesta.
No,joo. Meille kaikille kuuluu ihan hyvää. Joulua kovasti odotellaan <3
Felician sekä Turo-Eemilin sanavarasto lisääntynyt ihan huimasti. Kai se on äidin ymmärrettävä ettei ne omat muruset pysy vauvana fyysisenä aina. Vaikka sitä kuinka toivookin.
Tänään aloitettiin ratsastus Felician kanssa. Turo-Eemilkin halusi kokeilla ja hyvin sujui. Ratsasti kuin vanha tekijä. Ajateltiin Jussin kanssa ottaa tuo ratsastus ihan viikottain meidän perheen ohjelmaan. Josko äitikin pitkän tauon jälkeen innostuisi taas? Ota ja tiedä;lapset ainakin. Turo-Eemil saa joululahjaksi luistimet joten hänen kanssaan kokeillaaan että mitä tuumaa luistelusta ja myöhemmin jääkiekosta. Onko yhtään sen juttu. Sählyä tykkää ainakin kovasti pelata aina kun ollaan käyty painisalin jälkeen hieman "lämimässä".
Ihanaa toisaalta kun lapset kasvaa ja saa ruveta heidän kanssaan harrastamaan. Ajateltiin että meidän lapset saa kokeilla kaikkea; mitä ikinä haluavatkin ( hyvän maun rajoissa) ainakin oppivat tuntemaan eri laleja ja oppivat löytämään itsenä mitä haluaa tehdä. Hiljaa hyvä tulee ja nehän nyt vasta ovat 1 ja 2 vuotiaat. :]
Mutta tosiaan ratsastus meni hienoesti. Molemmat nautti ja naurua piisas. Ongelma oli lähinnä se kotiin lähtö. Turo-Eemil sai Felician kanssa ensin harjata ratsun ja olla mukana varusten laitossa. Mukava päivä takana. Tätä lisää.
Nyt täytyisi jaksaa muutama työ yö ja sitten nauttia vapaista.
