Kuulumisia.

Meille kaikille kuuluu ihan normaalia.

PERJANTAINA oltiin Jussin kanssa auttamassa vähän Annin muuttoa ja sitte illalla Miran ja Nalan muuttoa. Muutto rulijanssien jälkeen ruvettiin kotona sitten kattomaan Suomen peliä, ja kun se näytti menevän ihan perseelleen, niin lähdettiin ensimmäisen erän jälkeen Petrin luo kattomaan loppu peli; sielä oli Anni ja joku Santtu myöskin. Anni, Petri ja Santtu otti vähä humalaa ja menivät sitte baariin sekoilemaan, ja me Jussin kans kiltisti kotia nukkumaan ;D
LAUANTAINA nukuttiin sika pitkään kaikki viis, Sirukin herätti ensimmäisen kerran vasta puoli 10. Sitte kun olin koirien kans tehny aamutoimet ja rutiinit, niin siivosin kodin ja sitte potkin Jussin ylös. Ruokakaupaski tuli käytyä, ja rahaa meni mutta kun tuli kotiin, niin tuntui, ettei olis mitään ostanu edes ;o
Päivällä mentiin tyttöjen kanssa sitte koirapuistoon. Sielä sattui olemaan samanikäinen kaveri kun Siru. (: Ja vielä Ceasar tuli käymään moikkamaan SIrua ja menivät sitte vielä mettään juoksemaan.(:
Illalla Jussi meni kavereidensa kanssa baarittelemaan pitkästä aikaa. Viimeksi ollu pikkujouluissa ja niin toki reissuhommissa. Mutta toisin sanoen, mekin saatiin tyttöjen kanssa vapaa ilta iskästä ;D Oli mukavaa. Oltiin Annin luona likkojen kanssa, mutta SIru oli päivästä niin poikki, ettei tykänny kun Sulo yritti koko ajan näykkiä ja leikkiä. Sirulla meni vain hermot. Sitten kun Sumppu vihdoin antoi meidän likkojen nukkua, niin tapahtui "pieni" äksödentti Annin uusilla naapureilla, niillä oli avaimet niin lujaa hukassa, että Annin piti soittaa poliisit. Mutta mä en jaksa sitä tähän kirjoottaa, kun ei se oikeestaan kenellekään kuulu :D Kaikki vaan sitte kyselis. :D
Episodin jälkeen kun oli saanu ittensä rauhooteltua, niin mentiin meille, koska Nala, Sirun äiti tuli meille yö kylään (: Ihana kaveri! ALuksi jännitti, että mitäs jos se synnyttää meille, kun on tiineenä, mutta kaikki meni ja jos olis synnyttäny niin sitte olis :D Kun koirat oli ruokittu ja käytetty pihalla niin vein Miehet baariin ja Annin kotia ja tulin ite nukkumaan tytsyjen kans kotia. Yöllä sitte Hain Jussin baarista. Niin ja KAtin ja Katjan (:
Yö meni hyvin ja kaikki nukkui kiltisti.

SUNNUNTAINA Jussilla oli mitä katalin krapula. :"D Joka kestikin koko päivän. Mä hoidin koirien aamutoimet ja sitte päivällä mentiin Annin luota hakemaan Sumpura ja Anni koirapuistoon. Oli aika paska kerta, tällä kertaa. Sielä oli hulluja koiria, tappelivat toistensa kans. (urokset)Ykski kusi Annin jalaalle.SIeltä sitte kaikki muut lähti ja sinne jäi vain ne kaks hullua. Mutta kun mentiin, sielä oli Sirulle kamu, mutta Nala ei antanu SIrun leikkiä kenenkään kanssa, vaan puollusti vaan lujaa. :D Äidin vaistot (; <3

Lähdettiin aika pian pois. Ei ollu Sumpulle ja SIrulle oikein kamuja. Mentiin sitte kotona vielä lenkille. [:

Iltapäivällä vietiin Nala kotiin ja käytiin Jussin tädin luona. Sieltä kun tultiin; itkin vain koko ajan. En tiedä mikä. Itkin kun Jussi toi muka vääriä sipsiä mulle, itkun kun oli ikävä Nalaa, itkin kun äiti soitti, itkin kun oli väsy yms. Nukahdin sitte viimein tunniksi ja Jussi tuli mut sitte herättämään, että tuunko kattomaan leffan mikä vuokrattiin ja menin kattomaan. Se oli hyvä, hauska. Mutta itkin silti siinäkin. Oli herkkä fiilis. Leffan jälkeen laitettiin sauna päälle ja sillä aikaa annettiin koirille ruoka ja käytiin lenkillä; lenkin jälkeen oli mukava mennä saunaan. (;
Nukkumaan mennessä, vauva taas monotti niin lujaa, että Jussin tunnusteli kans potkuja. :D Erehdyin syömään väkevän karkin kun makoilin sängyssä, siitähän se innostuiki potkimaan ja kauan :D Rauhaton lapsi kun muutenkin on ;D <3


TÄNÄÄN: mitäs tänään.... Annin ja Sumpun kanssa lenkille uskoisin ja jos menis käymään koirapuistoskin, saas nähdä. [:

Se siitä huolettomasta raskaudesta.

Olin tänään neuvolassa; ei ollut kovin mukava kerta.

Vauvalla oli kyllä ilmeisesti kaikki hyvin.
- Sydänääniä ei saatu kunnolla kuunneltua, kun poika liikkui vaan niin lujaa koko ajan ja potki vain kun mahaa koitti ;D, mutta ne oli suurinpiirtein 145, edelleen. Neuvolatätikin kysyi, että saatiinko edes rakenneuä:sta kuvia, kun on näin vikkelän oloinen vauva, mutta eihän me saatu :D Tässä taas nähdää, Jussiin tullut poika! Villi ku mikäkin :D Ehkä mä pärjään =D

- Painoa oli tullu taas mukavasti :D

- RR 120/68

- Hb oli laskenu taas; nyt oli 112, ja se on ennen ollut 139. Rautaa käski ostaa.


Sitte se osuus mikä ei todellakaan ollut mukavaa kuunneltavaa;

Lääkärille soitto ja diabetes testeihin. Epäilivät, että on raskausajan diabetestä.

Ja supistuksia tuli koko ajan, kun asetuin siihen "sängylle" kun yritettiin kuunnella vauvan sydän ääniä. Sekään ei ole hyvä juttu lainkaan. Kivuttomat supistuksethan on ok ja normaalia ja pitääkin olla, mutta mulla kun tulee kipujen kanssa, monesti maha vetäny ihan kovaksikin kun niin supistaa. :s ja sattuu.

Saas nähdä, pysyykö vauva muka vielä 17 viikkoa mahassa. Uskallan epäillä, mutta pysyis edes puolet siitä.


Nyt ei oikein saisi tehdä mitään ja pitää kattoa mitä syö :s


Ens kerralla taas lääkärineuvola.
Tänään muuten sain kaikki KELA:an menevät paperit yms.

Onnellista elämää

Mulla on aikasta tylsää, niin ajattelin jotakin tännekin sitte kirjottaa.Likat herätti mut; ja nyt kun ne on ruokittu ja lenkitetty, niin ne meni takasin nukkumaan ja enhän mä nyt enään mitään unta saa.

Mira oli eilen meillä käymässä, oli kiva kun oli jotain seuraa. (: Ja mukava,kun ne muuttaa myös ens vkl Sjoelle, niin saa käydä Sirun isän ja äidin kanssa lenkillä ja muutenkin niin moikkaamassa useammin.


Eilen oli myös perhevalmennuksen synnytysvalmennus; ihan mielenkiintoinen aihe, oikiasti, mä voisin vaikka jatkuvasti puhua synnytyksestä, mutta se; että sieläkin kaikki oletti että kaikki synnyttää alakautta ja "normaali synnytys kestokin" kerrottiin, mikä oli mun mielstä typerää. Ensinnäkin, kun ei ole normaalia synnytystä olemassa ja toiseksi, kun kaikki on niin yksilöllistä, voi olla, että meillä ei mene kun 8 tuntia kaikkien vaiheitten kera, tai voi olla että meillä menee avatumisvaiheessakin jo 3 vuorokautta. Kun ei koskaan tiedä.
En tiedä, pitäiskö mun mennä johonkin synnytyspelko- ryhmään :D Mä oon aina pelännyt sitä. Ihan pienestä/nuoresta saakka. Kun ei siihen oikein voi edes varautua kuinkaan. Se kipu siinä pelottaa; tiedän, että se kipu on jotain niin uskomatonta, ja ei ole toista asiaa, jossa olisi sama määrä kipua ja tuskaa ja ilon hetkiä. Kyllä mulla on korkea kipukynnys, mutta kuka nyt kivusta nauttis? Toivotaan,että kaikki menis hyvin sitte kun on sen aika. Ja sitte kun lähtö sinne koittaa, niin mä rupean ihan varmana murehtimaan koirista ;D Pimiä kun vähä on. :"D


Sitten, mitä sitä tekis tänään, tai siis nyt? Huvittais tehdä vaikka mitä, mutta en tiedä mitä ;D

Vkl

Viikonloppu taas oli ja meni. Ihanaa olla nyt uudessa kodissa. Kuplukan huonekkin jo oikeastaan valmis, sais jo syntyä ;D Ihanaa kun on jo jotain konkreettista, muutakin kun maha. Aina kun kävelee ohi, niin muistaa, että nii joo meille tosiaan on tulossa vauva (:
Perjantaina saatiin avaimet ja muuttaa ja nyt kaikki on jo paikoillaan. Ihana tunne.
Tänään Anni oli meillä Sulon kanssa. Siru tykkäs kun oli paini kaveri, Nelli taas ei :D Saivat kuluttaa energiaansa. Nyt tytöt sitte nukkuukin niin kauan kunnes Jussi saapuu kotiin. Ennen kun Jussi lähti, niin se teki meille ihan sairaan hyvää suklaa kakkua <3 Aivan suussa sulavaa.
Huomenna meille tullaan tekemään suihkun lattiaan remonttia, vittumaista sinänsä, mutta onneksi se pitäis olla valmis keskiviikkoon mennessä. Toivottavasti. Meillä tulee olemaan mielenkiintoista täälä keskiviikkoon asti kun outoa porukkaa lappaa ja suihku ja vessa on karenssissa keskiviikkoon saakka. Meidän pitää varmaan lähteä vähä johonkin evakkoon siksi aikaa :D intresting :D

Vauvan sukupuoli tiedossa !

Maananataina oltiin sitten ensimmäistä kertaa perhevalmennuksessa. Tai siis sitä olis ollu jo viikko sitte maanantaina, mutta kunmeillä oli se ruokamyrkytys niin ei päästy. Oli ihan jees käydä sielä, nyt oli vähä tylsä kerta sinänsä, kun ne puhui koko ajan KUN IMETÄTTE plää plää plää. Ensinnäkään mä en edes välittäis niin imettää ja mistä tietää voiko imettää, ei koskaan voi sanoa KUN! Kun ei mikään ole varmaa. Se ärsytti... Sen kun näkee vasta sitten, kun vauva syntyy, että voiko edes imettää. Inhottaa ainaki koko imetys kun siitä jankataan koko ajan ! :D En tahallanikaan imetä! ;D
En kerralla alkaiskin sitte synnytysvalmennus.

Nojoo. Eilen oli sitte meidän 2 vuotis kihlapäivä <3 Aika kauan ollaan jo jaksettu toisia kattella sormuksien kera ;D Mutta mikäs siinä kattellessa, kun ei parempaakaan voi löytyä. ;)


Eilen oltiin myös rakenneultrassa. Saatiin tietää vauvan sukupuoli. Meni se vähä niin kun ajattelin. (; Pieni prinssi se meille syntyy juhannuksena <3 Saatiin kuvakin sen jalkoovälistä :D Mä en kestä, jos se on samanlainen hulivili ku Jussi ;D Tulee sitten isänsä poika :D Vauvasta muuten oli tosi hankala saada mitään kuvia nyt rakenneultrasta kun se liikkui niin mahottomasti, kasvojakaan se ei suostunut näyttämään, ei edes väkisin. Ainoat mitkä selkeästi nähtiin, oli sukupuoli, varpaat ja nyrkki ;D Äidin oma rakas TÄYDELLINEN ! ! 8D


Ylihuomenna olis sitte muutto. Ja voi, että mua rasittaa. Musta tuntuu, että kaikki pitää raskaina olevia jotenki sairaina. Oikeesti. Mullekki koko ajan, että älä sitte nostele painavia, älä sitä ja älä tätä, ja Jussi nyt ei antaisi tehä mitään. Siis mä nostelen ja teen sen minkä jaksan, muutenkin vaikka en edes olisi raskaana. Enhän mä muutenkaan ylipäänsä nostele painavia, kun en mä jaksa. Ja siis raskaana saa yhtälailla tehä asioita, tai mä teen ainakin. Kun ei mulla ei mikään ole esteenä, miksen voisi tehdä. Salilla käynti nyt vaan jääny, johtuu varmaan tästä muutosta kun on kaikkea nyt.
JA yks mikä kans mua raivostuttaa ja ne ihmiset jotka kauhistelee noita meidän koiria. Kun ne kuulee sanan ROTTWEILER niin tulee jo kauheaa sanomista, vaikkei edes oo nähny meidän koiraa. Voisin ottaa vielä ennen vauvan syntymää 10 rotikkaa, joko ihmiset sitte alkais tajuamaan ja olisivat hiljaa ? Onhan meidän Sirulla erittäin suuri suojelus vietti meitä omia kohtaa ja Nelliä kohtaan varsinkin, mutta onko joku sanonu että siinä olis jotain pahaa? Sitte nämä samat ihmiset kauhistelee kun mä tuola yksin meen mahani kans niiden kans lenkillä, Siru saattaa välillä vetäästä ku hullu ja mä oon tuola perseelläni melkein ja Nelli muuten vaan poukkooloo ;D Mutta herranjumala, enhän mä siitä rikki mene :D Tai jos Siru oikeinkin hellästi tulee välillä mahan päälle =D Se kans kuuntelis vauvan potkuja ;D Ja rojahtaa mukavasti sellanen 25 kiloa mun päälle :D Toinen on vielä pieni ;D Se on sitte mukavaa kun se painaa tosiaan sen 60 kiloa ja tulee syliin, kun luulee olevansa yhtä pieni kun Nelli <3 (; Meidän poika saa oman suojeliansa <3

Saisivat ihmiset lopettaa sen paapomisen. Raskaus kun ei ole sairaus, etteikö voisi asioita tehdä samalla tavalla kun ennen raskautta. Lukuunottamatta tietysti sellaiset, joilla on jotain "ongelmia" raskaudessa, että kaikki ei menekkään aivan niin mutkattomasti. Onneksi itellä kaikki on mennyt niin hyvin, että jaksaa vielä pitää omastakin kunnosta huolta. :] Jussiki sais ruveta pitämään :D Sille se kaikki paino on menny ;D


25. päivä olis sitte viimeinen neuvola täälä Ilmajoella, sitte pitäiskin vaihtaa sitäkin, valmennukset toki käydään täälä Ilmajoella loppuun saakka.

Ylihuomista odotellessa <3 pääsee uuten kotiin. ;]

Match show

Tytöt oli eilen aivan ihania eilisessä match show:ssa. (: Nelli ei oikein pärjänny, mutta kokemus sitäki parempi ja uudestaan vain parin kuukauden päästä.
Siru sen sijaan oli nuorin kaikista osallistujista ja ensimmäistä kertaa sekin mukana kisoissa. Siru pärjäsi aivan ihanasti, heti pääsi 7 parhaan joukkoon ! Kyllä isä ja äiti on ylpeitä ! <3 Pari kuukautta taas treenaillaan ja uusi koitos sitten (:

Rakastan omaani <3

Oon miettiny:

Mä oon miettiny, että miksi mun pitää olla niin kauhean määrätietoinen ja hankala nainen ? Ihan oikeesti. Kyllä Jussilla on kestämistä välillä, USEIN.
Monestikko mä oon sille päivän aikana huutanu ja haukkunu sen ihan lyttyyn?
Entä monestikko kehun? Öö, harvoin.
Nostan esille kyllä sen negatiivisa puolia, entä posiitiviset?
Mä räjähdän melkein joka asiasta vuoronperään ;D
Eikä nää johdu pelkästään mistään hoormooneista, vaan sellanen mä vain oon. Ehkä liiankin määrätietoinen ja itsevarma joka asiassa.
Ja anteeksi en osaa edes pyytää, ottaa liikaa luonnon päälle. :/



Pitääks mun aina, sanoa; älä lääpi kun sä mua kosketat?
Pitääks mun aina, kysyä; mitä tuijotat, kun katsot mua kauan?
Pitääks mun aina, kääntyä pois, kun sä yrität koskettaa mua kaulaan?
Pitääks mun aina, olla niin helvetin hanakala?
Pitääks mun aina, tulla takaisin, kun ensin lyön sun oven kiinni?
Pitääks mun aina, soittaa vielä vaikka ensin lyön sun korvaan?
Pitääks mun aina, olla niin helvetin hanakala?
Pitääks mun aina, luulla tietäväni niin paljon enemmän ja koko maailma kerralla omistaa?

Ehkäpä nää on niitä luonteen pikku vikoja, jokka vois joskus korjaantua. :D
Kukapa meistä olis täydellinen?
Pitääks mun aina,

Koin sitte elämäni ensimmäisen ruokamyrkytyksen :<

Tuskaista!

Viime ilta/yö oli niin tuskaa!

Kahdeksan aikana mun maha muuttui ihan kivi kovaksi, supisteli, vauva potki, mahaa väänsi, oksetti ja kuume nousi. Mä en tienny kuinka päin olisin ollu. Jussi yritti hieroa mun selkää, mutta ei auttanu yhtään. Menin sitte lämpöiseen suihkuun lilluttelemaan, se auttoi hetkeksi aikaa, mutta kun menin sänkyyn että olisin makoillut niin ei pystynyt. Joka paikkaan sattui, kuinkaan ei vounu olla. Mä jo ajattelin, että tämä vauva syntyy nyt. Ei onneksi.

Jussi oli ihana, se oli mun tukena. Se meinas jo mennä lukemaan vauva kirjasta onko tämä "normaalia". Jussi oli myös jo soittamassa äitiyspolille, kunnes sain juosta vessaan oksentamaan. Olo helpotti heti, HETKEKSI.


Oksensin koko yön, kuume nousi nousemistaan. Edelleen on lämpöä.


Viimeisen kerran menin oksenatamaan puoli viiden aikana ja Jussi änkes sinne kans. Nyt Jussikin on oksentanu koko loppu yön ja aamun.


Kaikkein jännin ja omituisin juttu tässä on se, että oltiin eilen Jussin tädin luona syömässä ja kaikki meistä oli alkanu oksentamaan samaan aikaan, paitsi kaks. Ruokamyrkytys vai jokin ihme sattuma?
Mun pitää tästä ny mennä soittamaan neuvolaan ja kysyä asiasta.

olo on ihan kamala.

Viikonloppu.

Se olis jo perjantai. Tämä päivä on menny pakkaillessa. Oon yrittäny pikku hiljaa paikkalla rauhassa ja samalla kattoe, että mitkä otetaan mukaan ja mitkä sitten heitetään jo pois.
Olis muutama ylimääräinen sohva, pöytä,tuoli, kirjahylly yms. joita ei enään otetan mukaan, vaan ostetaan toisenlaisia.

Nyt odottelen, että Jussi tulis töistä niin lähdettäis ruokakauppaan Prismaan ja samalla mentäis koirapuistoon juoksuttamaan tyttöjä. Illaksi olis kiva keksiä jotain mukavaa tekemistä vielä.
Huomenna aamulla pitäis mennä poikia hoitamaan ja sitte niiden kanssa pitäis mennä käymään Nikon synttäreillä. Ja Jussillakin on huomenna pari työhaastattelua. Ja sunnuntaina vielä yksi. Toivottavasti nyt jostain jotain lohkeais. (: Olis Jussikin lähempänä mua, vauvaa ja tyttöjä. Eikä olis niin poikki liian pitkien työmatkojen takia, mitä nyt on.

Tänään on myös meidän rakkauspäivä ! ;] Se olis pian melkein kolme vuotta kasassa sitten, ja 16. päivä helmikuuta (samana päivänä kun on rakenneultra) tulis täytee 2 vuotta kihloissa. Aika menee niin nopeaa. Ja on tähän aikaan jo paljon mahtunukki; positiivista ja negatiivista.
Positiivisin juttu on tämä meidän yhteinen pieni rakkaus vauva <3

Eilen oltiin myös koira puistossa. Olin Annin, Sulon ja tyttöjen kanssa sielä. Siru onneksi hyvin meni leikkeihin mukaan, näyttää siltä, ettei neidille jääny mitään kammoa. Toki on vähän arka vielä, joka on ihan ymmärrettävää.
Sanoin sielä koirapuistossa yhdelle miehelle mitä Sirulle tapahtui sunnuntaina, niin tämä mies, sanoi myös, että sen koiran,Dianan (doberman) päälle kävi kans dogo argentino sielä koirapuistossa juuri samanikäisenä mitä Siru on nyt. Ja mies sanoi, että se vain ahkerasti toi muiden kilttien koirien ääreen niin siltäkin oli sitten kammo hävinnyt. Hyvä niin :)



Eilen muuten hain Kuplan turvakaukalon, oli postiin tullu ja tänään soitettiin, oli Kuplan pinnasänky tullu myös, mutta ne tuo sen kotiin asti maanantaina aamulla. Kaikki suurimmat tavarat onkin nyt sitten hankittu (:

Pieniä tavaroita saa sitten ostella loppu odotuksen ajan (:

Pakkailua.

Ihanaa kun saa jo pakkailla uuteen kotiin. (: saa laittaa kaikki turhat jutut pois ja saa Kuplalle laittaa ja ostaa kaikki (:
Eilen tilasin Kuplalle kivan pinnasängyn, saa ollakki kiva ku maksoi melkein 200 ;D Mutta mun vauvalle vain parasta<3

Tämä kuukausi menee niin nopeaa, että parempi paikkailla rauhassa, kerraankin. Yleensä mulla menee niin, että sinä päivänä kun saa muuttaa niin kaadaan vaan kaikki jätesäkkeihin ;D Aina tulee muka niin kiirus, vaikka koska sen aloittaisin. Josko tällä kertaa ei tulis.

Vauva jotenkin hämärästi hengailee masussa, sattuu kummallisesti ja tuntuu todella oudolta. Lieneekö se stressaamisesta ?
No, nyt koitan pikkuisen rauhoittua ja vietän loppu päivän ja illan tyttöjen kanssa. Mennään pian moikkaamaan Suloa ja sitte olis kyllä mukava jos mentäis käymään koira puistossa, Siru tykkää juosta ja noutaa sielä. Kunhan ei olis vaan muita koiria, Siru kun niistä ei oikein piittaa. Ja kun on vähä luotto menny niiin multa kun Sirultakin. Nelli nyt tykkää vain jos olis vähä miehiä sielä ;D

Uneton yö- kiitos Jussin.

Mä en oikein edes tiedä, mistä mä alottasin taas tämän kirjottasimisen. Vaikka siitä, että Jussin reissuhommat onnykyään baarejen kiertämistä.
Ne lähti eilen aamulla Helsinkiin hommiin;Sauli, Tapsa ja Jussi. Hyvää hyvyyttäni vein Jussin Kauhajoelle aamulla. Illalla seuraavan kerran sitten kuulin herrasta ja siinäki puhelussa kertoi, että ne on menossa tänään "vähä" baarittelemaan.
No ei mua sinänsä niin lujaa vituta se baarissa oleminen, mutta jos tyypit lähtee töihin, niin minkä vitun takia mä saan illalla/yöllä kännisiä puheluita? Ei vittu mun tietääkseni oo raksahommia baareis. Ja kun ei oikein olis rahaa muutenkaan ylimääräistä...


Sitte Jussi tulee reissuiltaan kotia, niin mä kuulen viikonloppuna sitä inttämistä; että olis kiva mennä johonkin, en oo pitkään ollu missään tai ottanu! Ihan vaan muuten vain koko vitun reissun !

Sitte toinen mikä mua ottaa hermoon; VALHETELU !

Eilenkin mä Jussiltä sitte yöllä kysyin, että missä ootte, tuli vaustaus että baarissa, mutta justiin lähdetään. Tunnin päästä sitte kysyin että no missä ny otte, joko oot nukkumassa, niin tuli viesti" mun ei tarvii kertoo sulle missä oon" ajattelin että okei, oo sitte vittu missä oot.

Sitte kuitenkin kysyin vielä että no missä oikeesti ootte; niin Jussi laittoi että onnelassa! ja sen jälkeen ilmoitti, että en oikeesti, että mä oon vain täälä Espoossa.

Kai mä vittu tiesin, että se on Espoossa, mutta olis ollu ihan kiva tietää että missä. Kun se, että mä täälä yöllä stressaan ja mietin, että missähän herra oikeesti on...

Mua niin lujaa tää homma vituttaa.. En mä jaksa kattella tuollasta. Se olis eri asia, jos olis ylimääräistä rahaa mitä tuhlata, mutta kun nyt ei oikein ole, toinen justiin jääny työttömäksikin...

Argh!! Meille on hitto soikoon vauva tulossa. Ei elämä oo enää mitään huoletonta menoa, niin ku ollu joskus muutama vuosi sitte. Nyt pitää ajatella joka hetki eteen päin ja kuinka ja mitä, ja joka hetki pitää ajatella myös vauvaa; tai mun ainakin. Jotkut ei ilmeisesti ajattele ollenkaan.

Kyllä Jussi sitte ilmoitti, että tänään ehkä olisivat tulossa pois, mutta ei oikein lämmitä. Ihan sama. Mä en sitä ainakaan mistään hae; ja kun ei osaa edes anteeksi pyytää. Aamullakin sain luuria korvaan.
KYllä mä sen myönnän, mä olen ite tosi vaikee ja määrätietoinen persoona; ja varsinkin nyt raskauden aikana, mutta ainut mitä oon pyytäny ja vaatinu, niin TUKEA ! Tää kaikki on mulle uutta, kaikki mitä mun kehossa tapahtuu. Mutta kuinka mä yksin jaksan selvitä kaikesta kun ei saa tukea. Ei Jussi ymmärrä vaikka mä tätä asiaa kuinka sille selittäisin... Ja tuntuu, että sille on silloin kun se ottaa, niin paskan hailee mitä mulle ja vauvalle tänne kuuluu, ei sitä ehdi kiinnostaa, kun on tärkeämpääkin tekemistä. Se on sille ihan sama kuinka mä täälä stressaan.
Huomasin sen jo silloin kun niillä oli ne harjakaiset;saman tyyppinen tilanne oli ja mulla oli ihan alku raskaus menossa, olisko ollu joku 8/9 viikkoa, kun tuli vähän koplikaatioita, kun taas täälä stressasin, yritin ja yritin silloinki Jussia kiinni mutta sillon Jussi ilmotti mulle että jos mä soitan vielä kerrankin niin se laittaa puhelimen kiinni. Laitoin sitte viestiä, että meen käymään siaraalassa, kaikki ei oo nyt vauvalla hyvin välttämättä sitte soitin niin herra pani puhelimen kiinni ! Näin paljon sitä kiinnostaa me kun pääsee viinan makuun!

Mikä ihme siinä alkoholissa on ? Mikä siinä on se juttu ? Miksi se menee edelle ?
Kertokaa mulle. Mä en oo ikinä sitä ymmärtäny..
Mun oma biologinen isä joskus aikoinaan valitsi sen reitin; alkoholin. Virallinen avioero tullu voimaan -91. Eli mä en oo sitä koskaan nähny, paitsi nyt aikuis iällä ensimmäisen kerran. Kai se on ollu onnellinen sillä tiellään; ei ole taakkoja, kaikki surut ja murheet häipyy kun ottaa pikkusen viinaa. MUTTA MÄ EN NYT SITTE VERTAA JUSSIA MIHINKÄÄN ALKOHOLISTIIN!! Haluaisin vain tietää; että mikä siinä vain on niin tärkeää. Korvaako se kaiken muun ? Ainakun sitä ottaa niin seuraavana päivänä on kamala olo ja kaduttaa, onko se sen arvoista?

Tänään;

Eilen oli mukava päivä; Jussi piti vapaapäivän ja oltiin "käymässä" (koko päivän) Johannan ja Jannen luona. Mikko oli kasvanu taas jo hurjasti, niin ne vauvat vain kasvaa (: Meillä oli tytöt mukana, tosi hienosti tytöt leikki Miian kanssa ja Miiakaan ei sitten onneksi enää pelännyt tyttöjä (: Meidän likat kyllä niin tykkää muutenkin pienistä lapsista.
Tänään aamulla oli tuskaa nousta 7 ylös, ei olis millää huvittanu, mutta pakko, että sain auton itelleni ;D Vein Jussin Kauhajoelle, ne lähti Helsinkiin viimeiselle reissulle tuolta firmasta. Onneksi. Tulevat ilmeisesti perjantaina kotiin. Lauantaina mennäänkin sitten hoitamaan poikia,Jussilla työhaastattelu Atrialle ja sitte käydään poikien kanssa Nikon synttäreillä. ;]
Odotan jo niin kovasti,että saadaan muuttaa uuteen asuntoon ja saa maalata Kuplan seinät ja muutenkin tehdä Kuplan huoneen ja laittaa muutenki uutta kotia. ;D



Tämä on erittäin rasittavaa; nyt on ihan parin päivän sisällä tämä kylkiluihin sattuminen on vain lisääntymään päin . Ennemminki jo toki ollu, mutta vain öisin kun asentoa vaihtoi, mutta esimerkikse eilen ja tänään; jatkuu edelleen. Todella raastavaa. Sanoinkin aamulla Jussille, että helpottaa vähä, kun tietää, että tämä ´kipu ei ole lopullista, sitä kestää enään vaib 20 viikkoa ;D <3 Pientä toki siihen verrattanu että saa kantaa omaa pienokaistaan oman sydämensä alla<3


Ollaan mietitty Jussin kanssa, että ketä me pyydetään sylikummeiksi ja nimiä yms. (: Aikalailla meidän ajatus maailma kohtaaa 8,)

Nelli neiti

Nelli, meidän vanhempi neitikin tulee nyt 9 kk <3