On ollut pitkä tovi kirjoittamatta. Ei ole ollut oikein aikaa paneutua mihinkään muuhun kun poikaan. <3
Nojoo, meille siis syntyi poika 7.7.2010 pitkän ja piinaavan odotuksen jälkeen. Poika oli masussa niin äidin poika, ettei olisi vielä tänä päivänäkään syntynyt jos ei olisi kolmea päivää käynnistetty.
Eli 5.7 Menin aamulla kahdeksaksi äitiyspolille käynnistykseen ja käyrille makaamaan. Käynnistys aloitettiin laittamalla pallongi. (Kuin katetri joka laitettiin kohdun suulle ja voin kertoa että se sattui siihen mennessä eniten mitä ikinä olin kokenut.) Siitä supistukset alkoivat samantien kolmen minuutin välein. He liattoivat mut kuitenkin vielä kotiin. Sanoivat että tuu takasin jos kivut on sietämättömiä eikä panadoli enään auta. No, Jussi oli vielä töissä ja ajattelin, että meen Marrun luo, kun Marru oli silloin vielä sairaalassa. Sielä olin tunnin verran ja kävelin vain edes takaisin, supistukset sattui niin helvetisti. Ei puhettakaan että olis voinu istua edes minuutiksi. No Jussi sitten mut haki kun pääsi töistä, kahdelta. Auto matka oli tuskaa kun oli pakko istua. Kotona menin sitten ensimmäisenä suihkuun, se auttoi hetken aikaa. Olo oli tosi kipeä ja epämukava. Pallongin takia vuosin vertakin koko ajan. Kuulemma oli normaalia. Suihkun jälkeen koitin mennä ottamaan päikkäreitä ja lepäämään, että jaksaa sen koitoksen mikä edessä on, mutta ei siitä tullut mitään, supistukset sattui niin vietävästi. Puoli viiden aikana lähdettiinkin sitten vielä koirien kanssa lenkille, koska kävely auttoi kipuihin. Päätettiin sitten, että kun kotiin päästään niin lähdetään kyllä sairaalaan ja otetaan sairaalakassit jo mukaan.
Oltiinkohan me takaisin synnytysvastaanotossa joskus puoli kuuden maissa. Makoilin käyrillä jonkun aikaa, joka oli tuskaa. Supistuksia piirtyi hienosti. Kätilö teki sisätutkimuksen ja olin auki 2cm mutta kanavaa vielä jäljellä. Näin mä muistaisin. No saatiin mennä ulos kävelemään siksi aikaa kun lääkäriä odoteltiin. Siinä Jussi sitten soittelikin kaikki sukulaiset läpi, että sairaalassa ollaan.
Seittämän aikana päästiin lääkärille ja se tutki, sama tulos 2cm auki ja reunaa jäljellä. Antoi supistuksiin kipupiikin kankkuun ja otti pallongin pois, koska ei siitä ollut mitään apua. Satutti vain. Kun pallongi oli otettu pois supistukset loppui kun seinään! Ei siis minkäänlaisia supistuksia. Odoteltiin sitten vielä siinä aulassa että päästään vielä käyrille ennen kotiin lähtöä(halusin ite vielä yöksi kotiin)varttia vaille 8 vielä odoteltiin siitä kunnes saatiin viesti, että Marru oli salissa ! Marrukin siis synnyttää ennen meitä- ajattelin. Ja niinhän heille syntyi tyttö päivää enenn meitä.<3
No maanantai tiistai välisen yön nukuin kun tukki ! Ei tullut supistuksia lainkaan.
Tiistaina meillä olikin aika synnytysvastaanottoon aamulla kahdeksalta. Menin taksilla kun Jussi oli töissä.
Ne ottivat mut sairaalaan sisälle, antoi sairaala vaatteet ja majoittivat mut perhehuoneeseen. Se oli ihan mukava, sai olla yksin. Yhdekstältä aamulla sain ensimmäisen käynnistävän tabletin. Se aloitti taas supistukset, mutta ihan harvakseltaan. Ehkä parissa tunnissa yks kaks supistusta; mutta oli sekin jo jotain.[: Puolikkaita tabletteja sain sinä päivänä kolme neljän tunnin välein.
Jussi tulikin töistä päin sairaalallle ja oli ihanasti mun seurana koko illan.
Yötä vasten sainkin taas kipupiikin jonka ansiosta olo oli kun olis ollu kännis. Ainakin se rentoutti, mutta ei se kipuja poistanut. Yönnukuin suht ok..
Niin jooo ja tiistai illalla vielä kätilöt hätääntyivät kun käynnistävät tabletit aiheutti vauvan sydänäänin laskusuunnan. Lääkärin kanssa he kauan miettivät, että voiko käynnistystä jatkaa. Tulivat siihen tulokseen että voi.
Keskiviikkona aamulla sain kymmeneltä ensimmäisen kokonaisen tabletin suun kautta.Siitä tulikin tehokkaammat ja kivuliaammat supistukset. Makoilin käyrillä siinä kahdentoista aikana. Yhtäkkiä mulle tuli olo, että pakko päästä vessaan, ei pysty millään pidättämään. Soitin kelloa ja sanoin kätilölle, että nyt on päästävä pois käyriltä, että pakko päästä vessaan ja supistuksia tule eniin usein, että mahdotonta enään olla edes tässä liikkumatta. Kätilö irrotti käyrät ja antoi luvan mennä vessaan. Suoli tyhjentyi kolme kertaa. JA supistuksia vain tuli ja tuli. KEllo oli yksi. Aamuvuron kätilö sanoi, että ei enään tutki mua, kun niillä vuoro vaihtuu justiin, että ilta kätilö tulee ihan justiin, että hän tutkii sitten. No ajattelin, että just. Millä vitulla mä kestän nämä. No menin suihkuun ja en pystyny olla sielä kuinkaan päin. Sattui vain. Soitin taas kelloa ja pyysin kipulääkettä. Iltakätilö sitten tuli ennen puolta kahta ja tutki; sanoi, että 45cm auki ja nyt mennään saliin. Sitten se keräsi mun kimpsut ja kampsut ja vei saliin.
Vaihdoin avopaidan päälle ja menin sängylle makaamaan. Ilokaasua hengittäen. Eikä se mitään auttanut.
Käskin kätilöiden soittaa Jussille, että tulee suoraan töistä ettei käy kotona. Jussi pääsi kahdelta töistä. No kätilöt soittivat ja Jussi onneksi tulikin pian !
Mä en oo ikinä tuntenut sellaista kipua ja tuskaa mitä silloin tunsin ! Ei sitä osaa edes sanoin kuvailla.
Kätilö kyseli, että mitä kivunlievityksiä halusin; sanoin, että kaikki mahdollinen ja ainakin epiduraali. No, anestesia lääkäriä odoteltiin vajaa tunnin että se tulis laittamaan epiduraalin. Ja kun se loppujen lopuksi tuli, meni epiduraali pieleen. Ei siis vaikuttanut millään tavalla. Vauvans ydänääniä vaan heikensi. Kätilöt pyörittelivät mua kontilleen ja kyljeltä toiselle. Mikään ei auttanut. Oli aika kiire.
Jossain vaiheessa kuulin, että nyt 5cm auki. Seuraava minkä kuulin oli 7cm auki. Siinä vaiheessa sain kohdun suulle jonkun sortin puudutteen, kuulemma. Ei auttanut. Ja taas hengittelin ilokaasua ja happea vuorotellen. Ei sekään auttanut, kun en pystynyt keskittymään siihen hengitykseen. Sitten taas kuului, että 10cm auki. Ja mua käskettiin ponnistamaan, ite tuntenut ponnistuksen tarvetta, koska tunsin vain sen kivun ja tuskan kun ei mikään kivunlievitys auttanut. Siinä sitä oltiin melkeimpä luomuna ponnistamassa. Ponnistessani kuulin, kun kätilö sanoi Jussille, että onko kaikki hyvin ja laittoi Jussin istumaan. Ilmeisesti Jussia alkoi heikottaa ? Mulla oli koko ajan silmät kiinni, siitä sai enemmän voimaa,niin en muista oikein kunnolla mitään ja en nähnyt mitä tapahtui.
Sitten kuului, kun lääkäri sanoi, että pakko leikata väliliha, että vauva saa lisää tulla ulos. Nyökyttelin vain. Ihan sama enään kuinka mua runnotaan, ei tämän enempää voi enään edes sattua. Kuului kamala ääni kun väliliha leikattiin, mutta eipä se juuri tuntunut miltään. Sitten taas posnnitelin jonkun aikaa ja kuulin, kun Jussia kehotettiin taas istumaan. :D <3 SItten kuului kun lääkäri taas huuteli, että nyt meidän on autettava imukupilla vauvaulos. Taaskin vain nyökyttelin, aivan sama, tehkä vaan jotain, että vauva saadaan ulos ! Sitten kuulin kun samainen lääkäri taas sanoi, että avaa silmät ja kato kun vauva pää syntyy. Avasin silmät; salissa oli 5 kätilöä ja kolme lääkäriä. Kaikilla kiire johonkin suuntaan... Sitten yritin kattoa kun vauvan pää syntyy, että en nähnyt kun maha oli edessä :D joten laitoin silmät takasin kiinni ja ponnistin niin lujaa kun ikinä. Sitten tunsinkin kun vauva syntyi. <3 Terve poika<3
Jussi leikkasi napanuoran ja sain pojan rinnalle. Kivut loppui samantien! Olo oli ihana! <3 Sitten syntyi istukka helposti ja ihan omin avuin. Se ei tuntunut miltään. Kätilö esittelii mulla istukan ja kertoi sen tehtävästä yms.
Siinä me oltiin; meitä oli kolme. Uskomatonta. Kun istukka oli syntynyt rienti mies lääkäri saliin ja kysyi, että täältäkö hätäsektioon? Kätilöt sanoi, että ei enään. Onneksi mulla oli ollu silmät kiinni ja en ollut pystynyt kuuntelemaan mitä sielä puhuttiin. Tilanne ilmeisesti oli aika vakava, kun pojan sydänäänet tekivät vaan koko ajan laskua.
Jäätiin joksikin aikaa kolmistaan saliin. Kätilöillä oli koko ajan kiire; sinä päivänä syntyí kuulemma 14 lasta ;D
Sitten Jussi kylvetti pojan ja puki. Mittasi ja punnitti kätilön kanssa. Näin meille syntyi poika pistein 9/9/9 (imukupista johtuen) 7.7.2010 kello 15:38 mitoin 52cm ja 3610g. <3 Synnytys kesti supistuksista istukan syntymiseen 2tuntia 38 minuuttia. Ponnistusvaihe 22min.
Vauva laitettiin vauvan sänkyyn ja mä pääsin suihkuun. Istua en voinut ollenkaan tikkien takia; mutta kävely sujui ongelmitta ja olo oli että olis voinu kotia jo lähteä siltä seisomalta.
Suihkun jälkeen saatiin saliin vielä ruoka ja syötiin kaikessa rauhassa. Sitten lähdettiin osastolle. Vauva vietiin vaunuilla. [: Sielä äitin oma poika nunnui <3
Huone kaveri oli tosi mukava, samanikäinen likka. Yhtäaikaa päästiin kotiinkin[:
Tuo oli maailman ihanin päivä ! Ikinä ei sitä unohda vaikka itse synnytyksen onkin jo unohtanut. Mutta voisin mennä jo vaikka huomenna synnyttämään toisen pienen; kyllä siinä kärsii , mutta lopputulos on niin ihana, että se voittaa kaiken !! <3 On se äidin rakkaus jotain sanoin kuvaamatonta.
Arki lähti rullaamaan mielettömän hyvin ! Poika nukkuu ja syö ja nyt on jo vähän hereilläkin. [: Mutta vielä yhtä paljon nukkuu päivisin kun valvoo. Nyt meillä nukutaan jo täysiä öitä. En olisi uskonut, että tämä on vaivatonta; jos niin vois sanoa. Varauduin paljon pahempaa, että tyyliin, meillä ei kukaan nuku vuoteen täysiä öitä eikö kunnollisia yö unia, mutta päin vastoin. Vattavaivojaan ei ole meillä näkynyt. SOpii niin tuttelit kun nannit ja se D-tipat.
D-tipat toki sai jättää pois kun poika saa vain pelkkää korviketta, kun ei maitoa tule. Siitäkö sainkin kuulla, kun en pysty imettää ! Hoitohenkilökunta oli muuten mielettömän ihanaa sairaalassa, mutta imetysvimmaisia ne kaikki oli ! Mutta toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Enään ei ole kuulunu marmatusta. Onneksi.
Hyvin poika kasvaa pelkällä korvikkeella. 6 viikkoisessa neuvolassa oli poika 59cm ja 6040g <3 Potra poika jo.
Nyt meillä onkin jo sitten ristiäiset sunnuntaina ! Aika menee niin jumalattoman nopiaa!
Tässä vielä kuva meidän pienestä ruskea silmäisestä hymykuoppa pojasta <3 Äidin ja isän ylpeys! <3
