nallemme :

sisarukset

Olen isoveli kas,
vasta itsekin 2-vuotias.
Pientä vauvaa ihailen,
halin, hellin ja hoivailen.

Suukotan ja rutistan,
silitän ja hauskuutan.
Odottaa en jaksaisi,
vaan leikkiä jo tahtoisin.

"Onko kakka housussa?",
kysyn otsa kurtussa.
Auttaa tahdon kovasti
ja parhaani teen varmasti.

Isommaksi sä kasvat kun,
niin leikin saloihin ohjaan sun.
Ylpeänä sanoja tavailen:
"Oot siskoni mun sä pikkuinen."


Pieni on peikkolapsi vasta,
ei silti lakkaa nauramasta.
Metsään laittaa pystyyn pienen majan,
siellä viettää onnellisen ajan.

Maanantai, saapui liian aikaisin TAAS

Viikonloppu meni aivan liian vauhdilla.
On jotenkin niin väsyinen olo.


TÄNÄÄN alkaa työt. Ihanaa !

Pääsee hieman rentoutumaan.

Lapsien tosiaan oli tarkoitus mennä naapuriin hoitoon, MUTTA oksennustauti päätti toisin.
Turo-Eemil heräs aamulla puoli viideltä ja oksentanut taukoamatta siittä asti.

Hetkeksi kahden aikana nukahti lattialle, kun kattoi dvd:tä. Ei kuitenkaan nukkunut muutamaa minuuttia kauempaa kun yrjö taas yllätti.
Nyt pieni potilas kuitenkin sai unen päästä kiinni.
Onneksi, edes hetkeksi.


Aamupuuroja kun Felicialle keittelin, niin neitikin päätti oksentaa oikein kaaressa.


Nyt jos koskaan olisi kuivausrumpu poikaa !


Jussi jää lasten kanssa kotiin kun meen töihin. En viiti heti olla poissa. Enkä edes halua, kun pystyy kerta Jussikin olemaan poissa.

Äitiys ja työ

Nyt alkaa meidän elämässä vaihe, joka on ihan uusi. Eli täytyy yhdistää kolmivuoro työ ja perhe elämä.

Mun työt alkavat jo ensiviikon maanantaina. Mun työni on tosiaan kolmivuoro työtä, mutta näin alkuun teen vain iltaa ja aamua. Saadaan totutella tähän uuteen arkeen.

Aluksi saatiin luojan kiitos järjestettyä lasten hoito niin, että naapurit hoitaa. IHANAA !
Me maksamme sitten heille/ kautta viemme ruuat.
Helpottaa todella, kun saa vain viedä seinän toiselle puolen.

Vaikeinta tässä on se lasten jättäminen sinne hoitoon; tai oikeastaan lähinnä Felician jättäminen. Kun toinen on vielä pieni. Ei kävele vielä.
Turo-Eemilhän nauttii täysin rinnoin kun saa päivät leikkiä ikäistensä kavereiden kanssa. Naapureilla siis 2 ja 3 vuotiaat lapset.

Mutta ovat toki ennemminkin hoidossa olleet ja hyvin on mennyt. Mullehan tää on vaikeinta.
Äkkiä siihenkin varmasti tottuu.

***************************************




Turo-Eemilille ostettiin AUTOT- akku mönkijä. Nyt vain odotellaan kesää, että saa ajaa ulkona. Sisälläkin toki ajaminen onnistuu, mutta tilat on rajalliset. Ja ei meinaa äidin tärykalvot kestää ääntä. Mutta poika on onnellinen - äiti on onnellinen :]

Prinsessamme 8kk

"Hienosti konttii. Osaa itse mennä istumaan ja istumasta pois. Hienosti hallitsee kehoaan. Nousee tukea vasten. Kasvu normaalia. Terve tyttö"

9350g ja 74cm kultaa ♥

Äitiys = pelkoa

Milloin musta näin pelokas ?

Ei ollut kauaakaan kun huvipuistossa vaan mentiin suuna päänä jokaiseen laitteeseen. Pihalla vain käveltiin, en koskaan miettinyt, että ompas liukasta, jne jne.


Mutta mitä tapahtuu kun nainen rupeaa odottamaan vauvaa ?
Raskaustestin jälkeen pelätään, että onkohan tulos oikea.
Ekaa neuvolaa pelätään, onko kaikki hyvin; sykkiikö sydän ?

Odotusta mennään pidemmälle viikko viikolta, tulee ultran aika
onko niskaturvotus hyvä, onko vauva terve?

Puoliväli lähestyy, rakenneultra tulee. Onko vauva terve ? Onko kaikki hyvin ?

Viikot etenee. Pysyykö paikat kiinni ja kiinteänä ? EIhän vauva tule ennen laskettua ulos.
Laskettuaika on käsillä. Onko lapsi terve ? Sattuuko synnytys ? Kun vaan kaikki menis hyvin synnytyksessä. Ehdinkö laittaa kaiken valmiiksi ? Saankohan kivunlievitystä, jos en, niin miksi en ?

Odotus aika on pelkäämistä;mutta vain vauvan puolesta.

Synnytys on ohi, äiti saa lapsen rinnalleen. Maailman ihanin tunne.

Tuore äiti pelkää meneekö kotona kaikki hyvin, osaanko tehdä kaiken oikein, olenko hyvä äiti ? Millainen on hyvä äiti?


Lapsi kasvaa ja kehittyy. Äiti pelkää edelleen.

Tuntuu mitä vanhemmaksi omat lapset kasvavat, sitä enemmän asiat pelottavat. Pärjääkö mun lapsi ? Onko kaikki hyvin ? Onko nämä kysymyksiä, jotka ovat äidin mielessä koko eliniän ?

F

Meidän pieni joutui maanantaina 28.2.2012 lastenvuode osastolle seinäjoen keskussairaalaan.
Pieni ei saanut henkeä.
Sairaala reissu oli rankinta mitä olin kokenut.
Kun toinen lapsi koko ajan toisaalla, ja jompi kumpi oli koko ajan Felician vieressä
sairaalassa. Läpsystä oli vaihto.
Pientä piti herätellä sairaalassa muutaman tunnin välein ottamaan lääkkeet, verikokeita ja imemään.
Onneksi kuitenkin asiat meni hyvin ja päästiin keskiviikkona iltapäivällä kotiin KOKO PERHE.
Luksusta.
Ehto oli että kun kotiin päästiin; oli Felicia vielä herätettävä 4 tunnin välein lääkitettäväksi. ALku näytti huonolta ja Felicia alkoi taas oksentamaan; mutta kunto friskaantui onneksi nopeaa ja saatiin jäädäkin kotiin. Ja nyt tyttö on elämänsä kunnossa. Diagnoosiksi saimme RSV - virus