Milloin musta näin pelokas ?
Ei ollut kauaakaan kun huvipuistossa vaan mentiin suuna päänä jokaiseen laitteeseen. Pihalla vain käveltiin, en koskaan miettinyt, että ompas liukasta, jne jne.
Mutta mitä tapahtuu kun nainen rupeaa odottamaan vauvaa ?
Raskaustestin jälkeen pelätään, että onkohan tulos oikea.
Ekaa neuvolaa pelätään, onko kaikki hyvin; sykkiikö sydän ?
Odotusta mennään pidemmälle viikko viikolta, tulee ultran aika
onko niskaturvotus hyvä, onko vauva terve?
Puoliväli lähestyy, rakenneultra tulee. Onko vauva terve ? Onko kaikki hyvin ?
Viikot etenee. Pysyykö paikat kiinni ja kiinteänä ? EIhän vauva tule ennen laskettua ulos.
Laskettuaika on käsillä. Onko lapsi terve ? Sattuuko synnytys ? Kun vaan kaikki menis hyvin synnytyksessä. Ehdinkö laittaa kaiken valmiiksi ? Saankohan kivunlievitystä, jos en, niin miksi en ?
Odotus aika on pelkäämistä;mutta vain vauvan puolesta.
Synnytys on ohi, äiti saa lapsen rinnalleen. Maailman ihanin tunne.
Tuore äiti pelkää meneekö kotona kaikki hyvin, osaanko tehdä kaiken oikein, olenko hyvä äiti ? Millainen on hyvä äiti?
Lapsi kasvaa ja kehittyy. Äiti pelkää edelleen.
Tuntuu mitä vanhemmaksi omat lapset kasvavat, sitä enemmän asiat pelottavat. Pärjääkö mun lapsi ? Onko kaikki hyvin ? Onko nämä kysymyksiä, jotka ovat äidin mielessä koko eliniän ?
Eiköhän ne ole. Sittenkin vielä kun ne on lentäneet pois pesästä niin varmasti sitä miettii, että mitenkähän ne pärjää saati sitten jos vielä on jotain ongelman tynkää. Siitä vasta yöunet meneekin :D
VastaaPoistaniin totta joka sana.Mulla välillä iskee sellasia kausia et alkaa illalla ahdistaan ihan hulluna,kun pelkään et lapsille sattuu jotain pahaa tulevaisuudessa,jää auton alle tmvs.Ihan kamalaa.Onneks ne menee sit aina ohi,mut kyllä sitä aina saa olla vähän peloissaan.Se on tätä äitinä olemista ja siihen on vaan totuttava :s
VastaaPoistajooo o . Sitähän se on.
VastaaPoistamä ainakin pelkään ihan tyhmiäkin asioita ja yli reagoin. :/