Mulla on aikasta tylsää, niin ajattelin jotakin tännekin sitte kirjottaa.Likat herätti mut; ja nyt kun ne on ruokittu ja lenkitetty, niin ne meni takasin nukkumaan ja enhän mä nyt enään mitään unta saa.
Mira oli eilen meillä käymässä, oli kiva kun oli jotain seuraa. (: Ja mukava,kun ne muuttaa myös ens vkl Sjoelle, niin saa käydä Sirun isän ja äidin kanssa lenkillä ja muutenkin niin moikkaamassa useammin.
Eilen oli myös perhevalmennuksen synnytysvalmennus; ihan mielenkiintoinen aihe, oikiasti, mä voisin vaikka jatkuvasti puhua synnytyksestä, mutta se; että sieläkin kaikki oletti että kaikki synnyttää alakautta ja "normaali synnytys kestokin" kerrottiin, mikä oli mun mielstä typerää. Ensinnäkin, kun ei ole normaalia synnytystä olemassa ja toiseksi, kun kaikki on niin yksilöllistä, voi olla, että meillä ei mene kun 8 tuntia kaikkien vaiheitten kera, tai voi olla että meillä menee avatumisvaiheessakin jo 3 vuorokautta. Kun ei koskaan tiedä.
En tiedä, pitäiskö mun mennä johonkin synnytyspelko- ryhmään :D Mä oon aina pelännyt sitä. Ihan pienestä/nuoresta saakka. Kun ei siihen oikein voi edes varautua kuinkaan. Se kipu siinä pelottaa; tiedän, että se kipu on jotain niin uskomatonta, ja ei ole toista asiaa, jossa olisi sama määrä kipua ja tuskaa ja ilon hetkiä. Kyllä mulla on korkea kipukynnys, mutta kuka nyt kivusta nauttis? Toivotaan,että kaikki menis hyvin sitte kun on sen aika. Ja sitte kun lähtö sinne koittaa, niin mä rupean ihan varmana murehtimaan koirista ;D Pimiä kun vähä on. :"D
Sitten, mitä sitä tekis tänään, tai siis nyt? Huvittais tehdä vaikka mitä, mutta en tiedä mitä ;D
Mä pelkään kans sitä kipua synnytykses kamalasti!! En edes osaa pelätä mitään sellaista, kun jotkut; eli että vauvalle kävisi jotain tms. Se kipu vain pelottaa... Ja se, että ei siinä kukaan auta sua, itte se pitää sieltä synnyttää. Tai siis tottakai kätilöt ja mies on tukena ja autetaan imukupeilla sun muilla jos voimat loppuu, mutta se periaate, että et sä voi ketään muuta käskeä sitä sieltä ponnistamaan :D
VastaaPoistane keiden kans oon puhunu synnytyksestä, niin sanoo, että avautumisvaihe on tuskaisinta, että se tuntuu helpottavalta kun saa alata ponnistamaan, joka toki sekin sattuu ihan helvetisti, niin kauan kunnes hartiat on pihalla... :<
VastaaPoistapelottaa, kun vaikka joutuis synnyttämään alakautta tai tehdään sektio, niin molemmat sattuu ja paljon ! Sektio toki leikkauksen jälkeen vasta ja kauan, kuulemma. Toipuminen kestää paljon kauemmin.
Mutta sitte taas alakautta synnytyksessä, niin ; en mä tiedä, en mä löydä sinne edes sanoja, kun se pelottaa niin paljon.
Kuulin jutun, että kun yks oli ollut synnyttämässä, niin se oli vain pelänny, että tulee pissa alle, niin se oli niille kätilöille vaan koko ajan sanonu, että tulee kusi tulee kusi, niin ne kätilöt oli sitte sen katetroinu ennen ponnistusvaihetta. Sitten kun vauva oli ulkona niin se katetri oli jotenkin vahingossa revitty mukana, samalla kun vauva; ja katetri oli tullu palloineen kaikkineen pois repeytymällä, ja tältä naiselta oli virtsarakko revenny; joka sekin sattuu varmaan ihan sietämättömästi. :<
TOki sitä sanotaan, että kun sen vauvan saa rinnallensa, niin kaikki kivut ja tuskat samantien. Mutta kaikki ne jälki jututkin mua pelottaa;kun nekin sattuu, joku välilihan ompeleminen, jos on niin käyny, istukan tulo, mitä' jos se ei irtoakkaan niin ku pitää ? Siis ihan kaikki, kun pelkkä sisäultrakin sattuu ja tuntuu inhottavalta :<
mä luotan siihen, että jos vauvalle joku hätä synnytyksessä tulee, niin se saadaan hädän tullen nopeaa pois masusta, esim. leikkaamalla; että en mä sellasta osaa pelätä ollenkaan.
VastaaPoistaMä ainakin yhdes välis jopa toivoin sektiota, kun pelkään kans tuota synnytystä sen verran! Mutta sitten kun äitillä oli niin kauan ongelmia tuon sektiohaavan kans (vielä hetki sittenki oli välillä kipeä vaikka felicia on jo 10 kk) niin tajusin, että turha sitäkää on varmaan toivoa, kun siinäkin voi sitten olla paljon ongelmia. Lisäksi äiti joutu olla pari viikkoa sairaalas ku se haava piti avata uudestaan ja kaikkea...
VastaaPoistaHyi, kamala juttu tuo katetrihomma.. Ei tietysti saisi lukea tai edes suostua kuunnella tollasia juttuja, ku sitte vasta pelottaakin, mutta ku silti se kiinnostaa niin että tulee ittekki luettua juttuja..
Mä kans inhoan kaikkia noita sisätutkimuksia ja sisäultria sun muita.. Eilenkin lääkäri joutui koko ajan sanoa että rentoudu, kun se tutki sitä kohdunsuuta. On niin hankala rentoutua ku tuntuu sekin jo inhottavalta.... Kuinkakohan sitä osaa sitte synnytykses rentoutua... Apua.
Joo, samaa mä aattelen tuon asian suhteen, että jos vauvalle tulee hätä..
joo niin mäkin aluksi toivoin, mutta meidän äitillä kans mä ja mun veli ollaan tultu maailmaan sektiolla, ja toisella kerralla äidin vanha haava lähti aukeamaan ja tuli suuri hätä äidille ja mun velille. Mun veljeltä loppui jo sydänäänet, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.
VastaaPoistaSynnytyskin on sellainen asia; mistä mä ainakin vaan haluaisin koko ajan puhua ja miettiä ja kuunnella muiden kokemuksia, pelkoja yms. jotka ovat samassa tilanteessa. Kun vauva ei enään muulla tavoin mahasta pois pääse, kun vain synnyttämällä. Eli se on vaan tehtävä.
Joo, sektioista on tosiaan monia huonoja juttuja tullut kuultua... :s
VastaaPoistaMäki aina lueskelen paljon kaikkien synnytyskertomuksia sun muuta! Kiehtoo jotenkin, mutta samalla pelottaa. Mä oon onneksi jotenkin pahimmasta pelosta päässyt kuitenkin yli. On tullut jotenkin koko ajan todellisemmaksi, kun raskaus jo näin pitkällä, että voi syntyä koska tahansa ja on tajunnut, että synnytettävä on joka tapaukses.