Tämä reilu neljä kuukautta on ollut epäilemättä elämi ihmeellisintä aikaa, hyvällä tavalla, kaikki on uutta ja ihmeellistä. Kaikkeen tottuu. ;]
Paljn on tapahtunut pienen ajan sisällä. Muistan sen päivän, kun eilisen kun sain tietää olevani raskaana,
Tunne oli uskomaton. Mieheni, Jussi, oli juuri silloin reissu hommissa Nummijärvellä kun soitin ja ilmoitin asiasta. Jussi oli yhtä naantalin aurinkoa. Oli halunnut jo kauan aikaa lasta. Kun Jussille olin ilmoittanut asiasta, seuraavaksi kerroin Annille,ystävälleni. Anni oli yhtä hämmentynyt. Se päivä oli perjantai. Koko päivä meni vain ihmetellen koko asiaa Annin kanssa. . .
No tähän asti kaikki on sujunut hyvin. Nyt on viikkoja jo pian 18. Aika menee niin nopeaa. Pahoinvointia ollut koko raskauden aikana vain kolmena yönä. Olo on ollut siis todella mainio. Unelma raskaus, jos näin voisi sanoa, kun tuntuu että muut oksentelee ja niitä oksettaa kaiken maailman hajut yms. Mulla ei vain sellaista oo ollu ;D
Tein tämän blogin sen vuoksi, että saan selvitellä omia jatuksiani. Raskauden aikana tunteet ovat aika herkässä, eikä niitä välttämättä muut oikein tmmärrä vaikka kuinka koittaa selittää, ainakaan meidän Jussi !
No joo, eilen mua jäi vaivaamaan yks asia.... Ostin täs yks päivä Meidän perhe lehden, sen takia kun siinä oli juttu passiivisesta isästä. Mä sitten illalla luin sen Jussille, koska jussi ei oo mikään aktiivisuuden huippu. Artikkelin luettuani Jussi kysyi haluanko jutella asiasta, sanoin joo. Ei siitä puhumisesta mitään tullut, Jussi vain syytti mua, että nalkutan yms, mutta jos en edes nalkuttais niin Jussi ei tekisi sitäkään vähää mitä tekee nyt. Kaiken huippu oli, mikä oli musta niink un huippu törkeää, oli kun Jussi sitte hetken päästä sanoi, että " mä oon ajatellu niin, että kun mä nyt olen ainut joka on töissä, niin sä hoidat kaiken muun" !!!!!!!! Ajattele ! Mä, jonka kuuluis levätä, ei sais enään tehdä mitään raskasta yms ! Mä hoidan kodin, koirat, ruuat, pyykit, kaupassa käynnit, siis ihan kiaken muun paitsi työt. On meinaan aika raskasta. Kun ei oikein tunnu enään muakvalta kyykkiä eikä kumarrella, se tuntuu masussa aika kummalliselta. Tämän keskustelun lopuksi jussi ilmoitti vain että " Vittu mikä akka säki oot!" Otin sitten tyynyni ja peittoni ja menin sohvalle nukkumaan tyttöjen kanssa.
Kukaan ei ole täydellinen; eikä pidäkään olla, mutta sen kun Jussn sais ymmärtämään, että mä en kertakaikkiaan enään pysty tehdä asioita samalla tavalla kun ennen. En vaikka kuink ahluaisin. Koirien hoitoon en voi Jussi apakottaa enkä käskeä, koska se olin minä joka hommasin koirat meille ja minä joka ne halus, eli kyllä mä ilo mielin ne ruokin ja hoidan ja viihdytän. Ei niistä paljon ole vaivaa. Iloa enemmänkin. Silti kun muita tulee käymään tai muuta niin Jussi esittelee tytöt niin kun olis kanssa enemmänkin, ja kommentoi mun tapaani niitä hoitaa ja kasvattaa ja kouluttaa. Teenkö siis sen asian väärin ??
Jäin sitte miettimään, että kun Jussi pääsi armeijasta, niin mä olin töissä Atrialla, joka oli aika rankkaa työtä fyysisesti, niin silloinkin hoidin työt, koiran, kodin ja kaiken !!! Enkä minä saa enkä ole koskaan saanut olla väsyksissä tai poikki.
musta tuntuu, että mä olen umpikujassa. Mä enään tiedä.... En jaksa elää loppuelämääni sellaisen kanssa joka on vain fyysisesti läsnä. Ei siitä vain tule mitään. Jonkin asian on muututtava. Mutta toista kun ei voi muuttaa, se on vähän sama asia, kun että; yhdellä kädellä ei voi vain taputtaa. Musta tuntuu, että olen ihan yksin tässä tilanteessa.
Mä en tiedä, pidetäänkö mua vain jotenkin itsestään selvyytenä? Pitääkö mun todella on raligaali , että Jussi ymmärtää?
Enhän mäkään ole täydellinen, mutta lähempänä mä olen täydellisyyttä kun Jussi...
Tälläsiä ajatuksia, mulla tällä hetkellä on.... Onhan meilläkin sitä ihanaa aikaakin ollut, mutta tähän asiaan on vain tultava loppu.
No jooo; voisin sitte vaikka kertoa tähän lopuksi, että ketä meitä oikein kuuluu meidän omaan perheeseen ; Eli minä, tuleva mami, Jussi mun avopuolisoni ja tytöt; Siru ja Nelli; Nelli on pieni sekarotuinen koira, jossa on Shih tzua ja papillonia ja Nelli on 9 kuukauden ikäinen. Siru on Rottweiler tyttönen joka on viiden kuukauden, ihana pakkaus. ;] ja sitten meidän pieni kupla-vauva masussa. Kupla nimi tulee siitä, kun vauva sielä kuplailee; ilmoittelee olemassa olostaan. ;D
tuli hiukkasen virheitä, mutta eikö siitä selvän saa. ;D
VastaaPoista