Muistan sen, eilisen. Ennen kuin me oltiin historiaa.
Muistan sen,kun luvattiin; ettei erota koskaan.
Nyt tiedän mitä menetin.
Ja miksi kaikkee vihasin; sulta liikaa odotin.
Mä yritin sut unohtaa ja onnistuinkin toisinaan;
mutten koskaan, kokonaan.
Nyt kun olet siinä; on kuin et ois poissa ollutkaan.
Mihin me kaaduttiin? Toisista eksyttiin?
Sanoihin, tekoihin, riitoihin, tekoihin; valheisiin!
Muistan sen, kun luvattiin ettei erota koskaan.
En uskonut, et rikkoisit, ne säännöt jotka kirjoitin,
mut oon luonas taas.
Turhaan vastaan taistelen;
tää on mitä tarvitsen.
Nyt viimeinkin ymmärrän sen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Älä pelkää epäonnistumista niin paljoa,
että se estää sinua kokeilemasta uusia asioita.
Pelokkaasti eläen lopussa ajattelemme:
olisi pitänyt, olisin voinut ja olisin osannut. "