herra uhma

Taas yksi niistä ihanan ihanista uhmaisista aamuista.. Huh. Kyllä on oikein maanantai fiilis.
Meidän esikoisella niin paha uhma, että mä en välillä edes miten tulisi toimia,mitä tehdä; oon ihan neuvoton. Melkein aina oon saanu itteni koottua ja kasattua, että en mene siihen raivoamiseen mukaan; vaan poistun tilanteesta sanaakaan sanomatta; mutta tänään vaan kilahti niin hermoon, että päädyin korottamaan ääntäni;eipä sekään auttanut mutta ei onneksi pahentanutkaan tilannetta.
Haluaisin kuulla muiden uhma ikäisistä lapsista? Vanhempien pinnan venytyksestä, vinekistä ja neuvoista. Halaisin myös kuulla muiden yli vilkkaista lapsista ?


Tämän aamun saldo puoli kymmeneen mennessä oli tämä : T- E lyö Feliciaa, potkii, kaataa, makaa päällä, ottaa lelut kädestä, kaatoi kaikki kaksi laatikollis dubloja felician päälle, työnsi Feliciaa uuniin ja tekee tinkiä ihan muuten vain..

Täytynee muistuttaa teitä, meitä ja itseäni, että Felicia, vaikka onkin pieni, ei ole todellakaan puhdas pulmunen hänkään. Vaan Felicia tekee tilanteita joissa saa parhaiten Turo-Eemilin suuttumaan ja menettämään malttinsa. Felicia myös hakee lelut kädestä ja lähtee tuhatta ja sataa karkuun. On molemmat lapset niin kovapäisiä ja omaa tahtoa omaavia. SIinä on puolensa ja puolensa.


Mulla on onneksi viikon päästä F:n neuvola, ajattelin tuon Turo-Eemiln asian ottaa puheeksi...

Mutta nämä sopuisat, ihanat yhteiset hömppä hetket on kultaakin arvokkaampia ja saa kaiken unohtumaan; edes hetkeksi.