20.7.2011

Oman lapsen, pienen linnun, kannoin alla sydämen.
Nyt on onni täydellinen, syliini saan ottaa sen.
Tunnen käden, pienen, hennon, tunnen posken pehmeän.
Voisko olla kauniimpaa kuin alku uuden elämän. ♥

Musta tukkainen prinsessamme syntyi 21.7.2011
klo 5:53 mitoin 3910g ja 52cm


Synnytys tarinaa :

19.7.2011
Alkoi tuntua painetta ala selässä 17.30 ja viimeiset supistukset tunsin 22:00; joiloinka
supparit laantui. Menin nukkumaan Jussin viereen yöllä heräsin nelisen kertaa paineen tunteeseen. Sitten heräsin 01.30; että hitto muahan sattuu ! Koitin nukahtaa uudestaa; mutta viiden minuutin välein tuli supistuksia. Nousin ylös ja käytin Sirun ulkona. Supistukset voimistu koko ajan. Komelta herättelin Jussia, että josko heräis, että se on lähtö.
Ystävän kanssa viestittelin siinä välissä.
No Jussi laittoi pomolleen viestiä, ettei tule töihin ja soitti mun äidille klo 03.30 että tulkaa tänne päin, me synnytytetään. No supistukset alkoi tulemaan puolentoista minuutin välein.
Olo oli tuskaa; mutta kuitenkin siedettävää.
Suoli tyhjeni sataan kertaan.
Vihdoin oli äiti ja jaska meillä 04.10 ja me lähettiin lennosta sairaalaa kohti. Sairaaassa oltiin 04:20 KIITOS JUSSIN KAASU JALAN ! Enempää en olisi kestänytkään.
No sairaalassa kätilö tutki, paikat auki 4cm ja reuna jäljellä. Suoraan saliin, ei käyrille.
Puin sairaalan vaatteet päälle ja lähettiin saliin.
Salissa ruvettiin heti valmistelemaan spinaalia varten; halusin sen. Tipan laitosse kesti tovi; koska supistukset niin kovia, niin suonet hävisi näkyvistä. Vihdoin saatiin kanyyli paikoilleen ja nesteytys menemään. kalvot puhkaistiin mutta vesiä ei näkynyt missään ja pinni laitetiin tytön päähän; sisäinen seuranta alkoi. Tässä vaiheessa reuna edelleen jäljellä ja 4cm auki. Kätilö meni tilaamaan anestesia lääkärin ja kun tuli takaisin teki sisätutkimuksen; 7-8 cm auki ja reuna jäljellä. Tytön sydänäänet romahti. Hengittelin maskista happea. Mut laitettiin kontilleen. Lääkäri kutsuttiin paikalle; että mitä tehdä. Mua ponnistutti ja kerran oli jo pakko ponnistaa; kunnes kuulin kätilön sanovan, että " älä missään nimessä ponnista; reuna jäljellä ja auki vasta 8cm" ja työnsi vauvaa takaisin päin. Lääkäri antoi tuomion, että ei spinaalia; muuten menee sektioon. Meni supistus,toinenkin ja sain luvan alkaa ponnistaa.
Melkein itkien anelin edes ponnistusvaiheen puudusta; mutta turhaan. Se oli menoa.
2-3 minuuttia armotonta ponnistusta ja tyttäremme oli maailmassa. Tärisin, hikosin, jäädyin, luulin, että kuolen ja tunsin aivan k-a-i-k-e-n ! Kipu oli järkyttävää; en osaa sanoin kuvailla enkä edes halua. Sain toisen asteen repeämän ja lantioni oli ihan tohjona.
Aikamoiset traumat sain ja olin shokissa. Ompeleiden laittokin sattui edelleen.
Kätilökään ei ollut paras mahdollinen. Sanoi mm. äänee, että " oho, mitäs mä nyt teeen" kun mua alkoi ponnistuttaa 8 cm kohdalla. Samoin se näytti kaikki millä ompeli ja ronkki alakertaa ja voin kertoa, että niitä ei saisi kenenkään äidin nähdä !!! Aika karuja vehkeitä ja ajatella että niillä mennään aika arkaan alueeseen....
Istukasta kätilö kysyi " haluatko nähdä" sanoin en, nosti silti istukan ylös ja näytti meille päin ja kysyi jussilta saman ja jussi sanoi, ettei halua nähdä ja kätilö siihen vaan " no näit jo" !

No synnytys kesti reilu 4 tuntia ja ponnistusvaihe 2-3 min.
Tyttö syntyi avotarjonnassa joka kuulemma on hitaampi tapa syntyä ja vaatii enempi tilaa. Napanuora oli kerran tytön kaulan ympärillä.

Näin saapui rakas tyttöremme maaimaan <3
Isä leikkasi napanuoran, kylvetti ja kuvasi <3

Saimme maailman ihanimman tyttären, mutta koskaan en enään saliin astu.

* kahden täydellisen lapsen äiti *