Elikkä; viimeyö taas:
Mentiin Jussin kanssa nukkumaan vasta puoli 12 aikoihin, kun katottiin Muumio leffaa teeveestä. Mentiin sänkyyn ja juteltiin niitä näitä ja yhtäkkiä taas kun salama kirkkaalta taivaalta: maha veti ihan kivi kovaksi, poltti/särki/sattui niin maan perusteellisesti mahaan ja nivusiin, ihan joka paikkaan.
Ei voinut kuvitellakaan että makaisin sängyssä. Oli pakko nousta. Kävelin vessan-keittiön ja olohuoneen väliä pari tuntia. Puoli kaksi kivut loppui niin kuin seinään. Ei enään mitään. =o Jussihan vain nukkui tyytyväisenä ja en mä toki viittiny toista "turhan takia" tai kun ei mitään hätää ollut, niin pitää hereillä, kun Jussin pitää muutenkin niin varahin nousta töihin. Olisin toki herättänyt jos ei kivut olisi loppuneet. Sitte olisin kyllä lähtenyt jo johonkin päin kotoa.
No mä sitten sainmentyä oikeen nukkumaankin siinä puoli kahden aikoihin ja unihan tuli [: Kunnes taas heräsin kello 05:22, sama juttu. Kipuja kipujen perään. Nyt ne eivät toki kestäneet kun puoli tuntia.
Tänään päivälläkin maha ollut kova, mutta ei ole ollut minkään sortin kipuja. Supistuksia on tullut; mutta vain auton kyydissä ollessa ja ne olivat ihan kivuttomia, enemmän sattui se kun poika työnsi kantapäätä kylkiluiden läpi :"D
Mä olisin jo niin valmis synnyttämään ja lopettamaan tämän ainaisen odottamisen, mutta en siltikään halua, että vauva vielä näillä viikoilla syntyisi. Vaikka viikkoja on jo yli 30 ja voiton puolella ollaan, mutta siltikin; vauvan parasta ajatellen.[: Mitä sitä ei oman lapsensa pulesta tekisi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Älä pelkää epäonnistumista niin paljoa,
että se estää sinua kokeilemasta uusia asioita.
Pelokkaasti eläen lopussa ajattelemme:
olisi pitänyt, olisin voinut ja olisin osannut. "