*huokaus*
Kyllä tuli viime yönä oikeen takautuvasti mieleen Felician vauva ajat. Vuorotellen kanniskeltiin vuoron perään Feliciaa kun pieni vaan huusi ja tärisi. Otin Felician rintaani vasten ja silittelin päätä niin nukahti aina muutamaksi minuutiksi. Jolloinka sain itsekin nukkua muutamia silmäyksiä istualleen sohvalla. 4:n aikana laitoin vähän kuumemittaria Felician kainaloon ja lukemaksi tuli 39.0 eikä mittari ollut edes kunnolla. Hengittäminen oli pienelle vaikiaa, kun ei saanut nenun kautta hengitettyä. Taitaa meitä taas lääkäri kutsua tänään. Nyt Pikkuinen nukkuu omassa sängyssä päikkäreitä.
Turo-Eemil valvoskeli kans yöllä, tietenkin oudoksesta kun Felicia huusi niin että talo täräji. Ja oli T-E:lläkin kuumetta. En vain mitannut, annoin vain buranaa. Nukuin sitten Turo-Eemilin kanssa pienet unet 7-10 aamulla jolloin iskä oli Felician kanssa. Nyt vuorot vaihtui ja iskä saa levätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Älä pelkää epäonnistumista niin paljoa,
että se estää sinua kokeilemasta uusia asioita.
Pelokkaasti eläen lopussa ajattelemme:
olisi pitänyt, olisin voinut ja olisin osannut. "