Masuni kasvaa ja potkut voimistuu. Ihanaa kun toinen monottelee. Vielä ei voi sanoa, että potkut sattuisi, mutta tuntuvat jo todella päämääräisiltä ja määrätietoisilta.
Tänään oli neuvolalääkäri käynti ja siitä HIEMAN jäi paha maku suuhun. Käynti meni kutakuinkin näin :
Lääkäri oli nuori nainen. Ensimmäinen kysymys oli" SATTUUKO SUA OIKEESTI " mä menin ihan lukkoon, ja jotenkin sitten sanottua, että no joo kyllä, että mähän oon sairaslomallakin jo jonkun aikaa ja nyt oon kesälomalla. niin lääkäri jatkoi " NO JOS SÄ OOT VAAN JO TOTTUNU OLEMAAN KOTONA"
sitten lääkäri sanoi, että no" nosta paitaa mä katon sun selkää, joo no ohan tää notkolla, voi se vähä tuntua selässä, tuo raskaus siiis"
sitte se vaan tuumas, että töihin vaaan vaikka sattuu. kaikkihan me oltais kotona jos niikseen tulis.
ei tutkinut kohdun suun tilannetta, ei ultrannut, ei kuunnellut edes sydän ääniä. Että näillä nyt sitten mennäään.
Muutamana yönä oon nyt siis valvonut, kun supistellut niin kipeesti.
Turo-Eemil on ihana oma itsensä. Hiukan vaan tuntuu, että nyt on puheessa menty taakse päinä Tänään yritin soitella puheterapiaan, mutta ei ollut tänään paikalla, vaikka olikin soittoaika. Täytyy ensiviikon tiistaina kokeilla soittaa uudestaan. Saataisiin taas jaksot alkamaan ja foniatrille aikaa diagnoosin suhteen.
Turo-Eemililllä on ollut pukemisen(kin) kanssa hiukan ongelmaa, koska pian 4v poika ei suostuisi itse pukemaan mitään päällensä. Mutta tässä menty nyt hiukan eteen päin, nimittäin tänään poika puki ihan itse vaatteet päälleen <3 ! Pienestä voikin olla onnellinen. Lähtö tilanteet on meille edelleen haastavia. Turo-Eemil käy niin ylikierroksilla. Kuvat ehkä hiukan helppaa . Välillä meinaan tulla itku kun miettii kaikkia niitä tilanteita mitkä meille on haastavia Turo-Eemilin kanssa, mutta kun taas lukee elämästä esimerkiksi vammaisen lapsen kanssa tai syöpälapsen, on meillä kuitenkin asiat tosi hyvin. <3 Jos meille nyt se ADHD:n diagnoosi tulee on se pieni asia elämässä jonka kanssa pystyy elämään täysin normaalia elämää. Felicia on edelleen tempperementtinen oma itsensä. Hänen kanssaan on haastavaa vaan neidin uhmaiän takia + siihen isältään peritty äkkipikaisuus. :D Kyllä pärjää tämä neiti elämässään. Maanantaina loppuu lasten kesäloma ja alkaa päiväkoti. Nopeaa mennyt taas yksi kuukausi. Ens kuussa juhlitaankin meidän lapsia 3/3 partyjen merkeissä. Viimeinen osa siis synttäreistä jäljellä, jotka vietetään sukulaisten kanssa. <3
tässä meikäläisen massua.
tänään haettiin meille, muksuille oma pieni mökki, jossa saa sitten ulkona keitellä ruokaa. Josko ensikesänä saataisiin sitten se oikea leikkimökki <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Älä pelkää epäonnistumista niin paljoa,
että se estää sinua kokeilemasta uusia asioita.
Pelokkaasti eläen lopussa ajattelemme:
olisi pitänyt, olisin voinut ja olisin osannut. "